winniewalle

löysimme sitten veljeni kanssa aivan VALTAVAN ISOJA LEHMIÄ KESKELLÄ METSÄÄ! Ne oli vaaleanruskeita ja juoksivat tosi kovaa! Niillä ei kumma kyllä ollut sen suurempia sarvia, eikä kovin pitkää  häntääkään. Eivätkaä ne muuten sanoneet että ”muu”. Hassua. Yritimme taas kertoa emännälle että TÄLLAISIA LÖYSIMME JA AMMU NYT! Mutta emäntä ei hievahtanutkaan, se on varmaa oppinut meilät …

Se tietää aina enemmän yhdessäoloa ja pitempiä metsälenkkejä. Viikolla koimme veljeni kanssa jännittäviä hetkiä: Kotirannalle on taas laskeutunut se sama pari – Herra ja Rouva Fasaani !! Seisomme Winnien kanssa kuin kaksi suolapatsasta ja yritimme intensiivisellä eleettömyydellämme selittää emännälle että TUO SE ON, TUO SE ON! AMMU!! – mutta; emännällä ei ollut pyssyä. Enkä tiedä …

No, tänään emäntäni iloksi löysin veljeni Winnien kanssa kakkakasan. Siinä oli kiva piehtaroida. Sitten ei ollutkaan kiva tavata emäntä. Eikä se suihkuttaminenkaan nyt niin kivaa ollut.

Ja se on hieno homma sillä se tarkoittaa sitä, että perhe on taas koossa ja metsälenkki häämöttää! Ja saattaa perjantai-iltaiseen tapaan olla tortillafiesta tarjolla sillä perheen poika saapuu! hauu!